perjantai 13. helmikuuta 2015

Weird and wonderful




Kaikki, jotka tuntevat mut vähän paremmin tietävät että mulla on melkoinen fiksaatio New Wave musaan ja -tyyliin. Siis syntsamusiikkiin ja sen ympärille muodostuneeseen skeneen, joka koki suosion huippunsa briteissä 80-luvun alussa ja myös melko nopean suosion laskun ennen kuin olin edes ehtinyt syntymään.


Koin herätyksen New Waveen oikeastaan telkkariohjelman kautta: yksi suosikkisarjoistani, Life On Mars sai vuonna 2008 spin offin, niinikään Bowien biisin mukaan nimetyn Ashes to Ashesin. Siinä missä 70-luvulle Manchesteriin sijoittuva Life on Mars oli hyvä sarja, oli 80-luvun Lontoossa tapahtuva Ashes to Ashes aivan loistava (myös sillä että raivostuttavan sovinistinen, mutta silti niin mieletön hahmo Gene Hunt saa vastaparikseen 2000-luvulta kasarille tupsahtaneen feministin Alex Draken saattoi olla vaikutusta asiaan).

Sarjan tokassa jaksossa on kohtaus jossa päähenkilöt käyvät Blitz-klubilla, jossa Visage soittaa "uusimman sinkkunsa", Fade to Greyn ja Boy George on vielä tuntematon ja duunissa narikassa. Koska sarjassa usein viitattiin olemassa olleisiin paikkoihin ja tapahtumiin, annoin googlen laulaa. BINGO!



 Blitz oli 80-luvun alussa Lontoossa sijainnut kulttimaineeseen noussut klubi, johon kaikki meikatuimmat ja toisiaan oudoimmin pukeutuneet tyypit kokoontui. Sisäänpääsypolicy oli tiukka, ja normaalin näköisenä oli turha yrittääkään: vain jos olit tarpeeksi outsiderin näköinen, "weird and wonderful", oli mahkuja sisään. Sisällä soitettiin uusimipia New Wave- ja uusromanttisia hittejä ja mesta olikin keskiössä koko New Romantic-skenen synnyssä. Ja koko homman mastermindina oli Steve Strange, jonka eilisestä kuolemasta sain lukea tänään uutisista.



Strange oli paitsi Blitzin luoja, myös New Wave bändi Visagen perustaja ja yksi 80-luvun räikeimmistä muotivaikuttajista. Jostain syystä suurin osa 80-luvun tyyli-ikoneistani on miehiä, ja Steve Strange genderbender-lookillaan oli yksi mun ehdottomia suosikkejani.

Blitzin skenessä, Strangen suojeluksessa ja myötävaikutuksessa syntyi myös moni muu 80-luvun suosikkini. Esim. Boy George ja Spandau Ballet tuskin olisivat koskaan muodostuneet ilman Blitziä ja Strangea, ja Duran Duraninkaan ura ei varmasti olisi näyttänyt näin jälkikäteen samalta. Itse David Bowiekin, yksi Blitz-kidsien suurin idoli inspiroitui Strangen maailmasta, ja pyysikin tämän mukaan Ashes to Ashes videolleen. Ja vaikka Visage jäikin jonkinlaiseksi takapiruksi äsken mainittuihin bändeihin verrattuna, on se aina ekasta kuuntelukerrasta asti ollut yksi mun kasarisuosikeistani.

Myöhemmin Strange jäi jokseenkin unohduksiin kamppaillessaan pitkään huumeaddiktion kanssa, mutta teki aivan viime vuosina comebackin Visagen kanssa, tyylilleen uskollisen näköisenä ja -kuuloisena. Weird and wonderful - nyt ja aina.











KUVAT: 1/2/3/4/5/6/7/8











KUVAT: 1/2/3/4/5/6/7/8

perjantai 6. helmikuuta 2015

Valinnan vaikeudesta, tai pikemminkin sen puuttesta

Koska mun elämäni on viime aikoina pyörinyt kärjistetysti lähinnä tissien ympärillä, ajattelin avautua asiasta lyhyesti tännekin. Kirjoitan tällä hetkellä melko intensiivisesti lopputyötäni, jonka on määrä olla valmis kuukauden päästä (lievää paniikki on siis jo ilmassa...). Lopputyön aiheen valinta oli mulle hyvinkin helppo, koska mulla oli omakohtaisten kokemusten kautta löytynyt aikamoinen ongelma ratkaistavaksi vaatesaralla: imetysvaatteet.

Imetyspaita! IMETYSPAITA! Ei kai keltään jäänyt huomaamatta IMETYSPAITA!?


Imetysvaatteet ovat poikkeuksetta, no, rumia. Ne myös niputetaan raivostuttavan usein yhteen raskausajan vaatteiden kanssa. Yleensä imetysmekanismi, eli luukku josta rinta kaivetaan esille lapsen hollille, on toteutettu tekemällä imetyspaitaan kaksiosainen etukappale. Näitä luukkupaitoja löytyy sitten yleensä ihan kahta mallia, pitkähihaista ja lyhythihaista, ja värivalikoimakin on yleensä se hurjat musta tai valkoinen. Ja se vaate, se huuta kilometrien päähän olevansa imetyspaita. Ja se luukku on yhtä käytännöllinen kun se on kauhean näköinenkin.

No, tämä nyt oli aika kärjistetysti kirjoitettu, on niitä vaihtoehtoja joskus jopa kietaisumallisen tai retrokukallisen paidan verran. Mutta selvä tarve jollekin erilaiselle oli, tämä oli mun kokemus asiasta. Lopputyöhön piti luonnollisesti saada jotain muutakin taustaa kun omat valitukset aiheesta, joten tein imetysvaatteista kattavan kyselyn. Kysely ehti olla netissä vain pari päivää, kun olin saanut jo yli 700 vastausta ja päätin sulkea sen. Ja tiedättekö mikä oli tulos? LÄHES KAIKKI olivat mun kanssa samaa mieltä. Nyt jatkan siis railakasta perjantai-iltaani (lapsi mummun ja vaarin hoidossa viikonlopun ajan), millä muullakaan kuin lopputyön säätämisellä. Koska jossakin tuolla netin toisella puolen on lähemmäs tuhat suomalaisäitiä jotka ovat sitä mieltä että minä osaan suunnitella sen täydellisen imetysvaatteen. Hurjaa viikonloppua siis itse kullekin!

PS. Jossain vaiheessa olen täällä lopputyöpsykoosissani oikeasti miettinyt kuvan kaltaisen paidan ompelua ihan vain huvin vuoksi. Harmi vaan että kaikilla ei taida olla yhtä dorka huumorintaju kuin mulla.


maanantai 2. helmikuuta 2015

Viime vuoden lopulla mulla alkoi olla hirveä hinku kokeilla blogin kirjoittamista. Olen välillä vähän perässähiihtäjä tai vähintäänkin hitaasti lämpiävä uusille jutuille (jotka sitten usein saattavatkin kolahtaa niin että oksat pois), joten sovitaan vaikka että tämä on mun uudenvuoden lupaus: aloitan bloggaamisen.

Opiskelen muotoilua vaatetuspuolella, ja valmistun vihdoinkin kesällä monen vuoden vääntämisen jälkeen. Tässä vaiheessa tuntuu siis oikein luontevalta miettiä että mitä sitä oikein isona tekisi, siis ihan oikeasti. Pohdintaa päätynee tännekin asti. Myös yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, ja koen tämän sopivammaksi alustaksi asialle kuin vaikka sen oman Facebook-sivun, jonne mun kiehumiset nykyisellään ovat päätyneet.

Mutta kaikkein eniten bloggaamiseen houkuttaa kauniit asiat ja kuvat. Sisustus, muoti ja muu hömppä. Eli olisiko tämä lifestyleblogi? Yhteiskunnallinen blogi, vaiko perheblogi koska mukana välillä vilahtanee perhekin? Katsotaan, mutta aloitetaan nyt ensin leveällä pohjalla, ehkä tämä itsestään muotoutuu johonkin suuntaan kuin luonnostaan.

Eli ihan näin alkajaisiksi täällä muiden muassa suunnitellaan, ihastellaan, innostutaan, ärsyynnytään, tuunaillaan, hullaannutaan ja inspiroidutaan pisamat poskilla ja tukka putkella.

Tervetuloa!